Kun halaamisen toive muuttui vatsan täyttämiseksi
sambia.sobrad

Marraskuussa 2013 Mariksen sydäntä kosketti syvästi eräs TV-ohjelma orpolapsista. Vielä seuraavinakin päivinä hänen ajatuksensa pyörivät noiden lasten luona.

Maris tunsi halua itsekin tehdä jotain konkreettista heidän hyväkseen. Hän otti yhteyttä erääseen lastenkotiin Virossa ja tarjoutui sinne vapaaehtoiseksi halaamaan lapsia, jakaamaan heille iloa ja rakkautta. Vastaus oli Marikselle odottamaton: tässä lastenkodissa ei tarvita vapaaehtoisten apua, sillä työntekijöitä on riittävästi.


"Ehkä he ajattelivat, että olen lasten ahdistelija," koettaa Maris ymmärtää vastauksen syitä. "Ihmisten päähän ei taida mahtua ajatus, että joku todella haluaisi jakaa rakkauttaan.”

”Keväällä, kun ryhdyin seuraamaan Sambian orpoja Facebookissa, näin, että tämä on arvokasta työmuoto, jossa suloiset lapset saavat apua. Pohdin samalla, että on satoja muitakin paikkoja ja työmuotoja, joita tukea... Hiljattain, kun olin juuri iltapalaa syödessäni katsonut tuoreet uutiset sambialaisista orvoista, aloin hilloleipää haukatessani yhtäkkiä itkeä ja tajusin, etten pysty enää jatkamaan illallista – minä tässä nautiskelemassa ylellisyyttä, kun toisella ei ole edes kaikkein välttämättömintä ruokaa..."


Maris tunsi, että tämä orpojen tarina oli koskettanut häntä niin henkilökohtaisesti, ettei hän voi jäädä sivustakatsojaksi. ”Jaakobin kirjeessä puhutaan, että oikea jumalanpalvelus on leskinaisten ja orpojen auttaminen," löysi kristitty nainen perusteet valinnoilleen myös pyhästä kirjasta. Niinpä pieni Andrew Minamben kylästä saa Mariksen halauksena kylläisen vatsan!


Kommentit: 0
Email again:
Lisää kommentti
Nimi:
Sähköposti:
Kommentti: