Miksi minun pitäisi tallettaa rahaa ”huolenpidon pankkiin”?
sambia.sobrad
Rahan kanssa tahtoo aina olla niin, että sitä pitäisi olla enemmän, kuin on.

 Näin on asian laita myös rikkailla (eli rikkaammilla kuin itse olemme). Ilman rahaa ei  pysty elämään ja vähäisin varoin on elämä vaikeaa. Onkin ihan luonnollista, että  yritämme sitä mahdollisuuksiemme mukaan ansaita lisää. Huolehdimme säästämisestä  ja pyrimme käyttämään rahamme viisaasti, niin kuin pitääkin. Jeesus antoi meille  huomion arvoisen sijoitusneuvon sanoessaan, ettei meidän kannata koota aarteita  maan päälle, sillä täällä omaisuuttamme uhkaavat koit, ruoste, varkaat ja inflaatio. Hän  kehoitti meitä kokoamaan aarteen taivaaseen, missä näitä uhkia ei ole.


Kuinka siis voisimme koota aarteen taivaaseen, jota emme pysty täällä maan päällä silmillämme näkemään ja minkä olemassaoloon monet eivät edes usko? - Ehkäpä huolehtien ja auttaen heitä, joiden tilanne on vaikeampi kuin omamme. Jeesus sanoi kerran rikkaalle miehelle, että jos hän myy kaiken omistamansa ja jakaa rahansa köyhille, hän ei kadota omaisuuttaan, vaan näin mies olisi koonnut aarretta taivaaseen. Eli hädänalaisille lahjoittaminen onkin itseasiassa taivaallinen sijoitus, josta puuttuvat riskit! Ja kaupan päälle tällaiselle sijoitukselle saa suuret lisäbonukset: ”Te saatte kaikkinaista rikkautta ja voitte osoittaa runsaasti anteliaisuutta. Näin meidän työmme synnyttää kiitollisuutta Jumalaa kohtaan. Tämän palveluksen toimittaminen ei vain täytä pyhien tarpeita, vaan lisäksi se saa yhä useammat kiittämään Jumalaa. Kun te tällä työllänne annatte todistuksen uskostanne, lahjanne saajat ylistävät Jumalaa siitä, että te näin tunnustatte kuuliaisuutenne Kristuksen evankeliumille ja jaatte omastanne anteliaasti heille ja kaikille muillekin.” (2. Kor. 9:11-13)


Minulle Sambia on kaukainen ja jollakin tavalla mystinen maa. Afrikka. Luulen, että meille on mahdotonta ymmärtää kuinka ihmisten enemmistö elää siellä dollarilla päivässä. En voi ymmärtää sitäkään, kuinka eli Raamatun leskinainen, joka laittoi kaksi lanttia, ”kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi”, temppelin uhriarkkuun. Kuinka hän sai seuraavan kerran vatsansa täyteen? Samoin tuntuu käsittämättömältä se, kuinka sambialaiset pastorit Benson ja Joseph ovat jättäneet turvalliset ja hyvin palkatut työnsä kaupungissa ja muuttaneet maaseudulle. Kuinka he pystyvät huolehtimaan maaseudun sadoista orvoista? Luulenpa, että tässä toimii aivan toisenlainen logiikka kuin se, joka meidän ajatuksiimme mahtuu - Jumalan valtakunnan logiikka, joka lopulta osoittautuu paremmin toimivaksi kuin mikään muu.

Mietitäänpä krsitinuskon ydintä - ristiä ja Golgataa. Miten siellä näkyi voitto tai Valtakunta? Jumalan valtakunnan voiton pystyi jollakin käsittämättömällä tavalla näkemään vain yksi ihminen - toinen ristiinnaulituista ryöväreistä. Todellako? Senhän piti olla Jumalan ilmoitus, todellinen ihme, joka kuitenkin oli kaikilta muilta sillä hetkellä salattu, näkymättömissä.

Ja siinä hetkessä Golgatalla todella käytiin maailman suurin ja tärkein taistelu hyvän ja pahan välillä. Taistelu, joka lopulta määrittää ikuisuuden.


Tai Jumalan valtakunnan toinen perusajatus: Ei itselle ahnehtiminen vaan omastamme luopuminen johtaa saamiseen; ei itsensä toteuttaminen vaan itsensä kieltäminen johtaa syvimpien toiveidemme täyttymiseen; ei minun vaan Jumalan tahdon toteutuminen tuo syvimmän onnen ja parhaat tulokset; ei oman elämänsä säilyttäminen, vaan sen kadottaminen Kristuksen vuoksi johtaa elämän löytämiseen jne. - kuinka se voi olla niin? Ja kuitenkin niin on. Jumalan valtakunnan suuruuden ennustaminen tai laskeminen maallisin yhtälöin on mahdotonta.


Järjellä ajatellen meidän on täysin toivotonta vastata kaikkiin Sambian tarpeisiin. Siellä on miljoona orpoa, joista me autamme muutamaa kymmentä - matemaattisesti ajatellen täysin toivotonta. Kannattaako edes yrittää? Afrikkalaiset ovat oppineet pärjäämään tähänkin asti ja pärjäävät kyllä eteen päinkin!

Mutta ehkäpä olet kuullut tarinan pienestä tytöstä meren rannalla, jolle vesi oli huuhtonut kiviä, simpukan kuoria, meritähtiä ja puun kappaleita. Tyttö otti varovasti yhden pienen meritähden käteensä ja vei sen takaisin mereen. Ja teki saman uudestaan, ja uudestaan ja vielä uudestaan. Tytön touhua seurasi säälien eräs vanha mies, joka oli rannalla kävelyllä. Mies ajatteli: ”Voi tuota hupsua pikkutyttöä, hänhän tekee täysin merkityksetöntä työtä… Minun täytyy puuttua asiaan.” Hän meni tytön luo: ”Tyttönen, etkö näe, että rannalla on lukemattomasti meritähtiä ja aallot paiskaavat niitä jatkuvasti lisää rannalle? Sinun työsi on täysin hyödytöntä!”

Tyttö katsoi mistä rauhallisesti silmiin, sitten hän katsoi kämmenellään olevaan meritähteen ja vastasi: ”Ei se ole hyödytöntä tälle meritähdelle.” - - - …


Juuri samanlaista työtä teemme yhdessä me kaikki, joiden sydäntä Jumalan rakkaus on koskettanut.

On aivan varmaa, että uusia haasteita tulee jatkuvasti ja Sambiassa niitä on joka tapauksessa enemmän kuin mihin pystymme vastaamaan. Siksi meidän täytyy yksinkertaisesti päättää mitkä asiat otamme tehtäväksemme ja mitä emme. Tätä päätöstä meidän jokaisen tulisi miettiä sydämemme kautta, pyytäen ja kysyen Jumalata neuvoa ja johdatusta. Tunnen, että teen oikein laittaessani vaikka vain pienenkin osan rahoistani tuohon ”pankkiin” - olen varma, että tämä liiketoimi kuuluu kannattavimpiin, joita maan päällä yleensäkään voi tehdä. 


Mitä olisi tehnyt minun tukemani pastori, jos minä en olisi häntä tukenut? Olen varma, että hän olisi ”saanut kyllä avun ja pelastuksen muualta” (lainaten Esterin kirjaa), sillä näemme kyllä ettei häntä työssään motivoi itsekkyys. Minulla on yksinkertaisesti etuoikeus tällä hetkellä tukea häntä. Ja jos en tunne, että juuri minun pitäisi vielä jotakuta siellä auttaa, on siihen tehtävään varmasti kutsuttu joku toinen, joka myös on osallinen Jumalan mahdollisuksien pankissa.


Aare Kimmel
Kommentit: 0
Email again:
Lisää kommentti
Nimi:
Sähköposti:
Kommentti: